Tämä maailma tarvitsee rakkautta – 3 näkökulmaa itsenäisyyteen rajoitusten keskellä

ITSENÄISYYSPÄIVÄN SPECIAL

Pikku-Lottana sodassa toiminut mummoni kertoo, miten hän 8-vuotiaana vei surukukkia menehtyneiden perheisiin ja teki ruokaa rintamalla oleville sotilaille. Usein tämä pieni urhea 8-vuotias odotti ja hengitti mahdollisimman hiljaa kotona verhot kiinni pimeässä pommitusten mennessä kylän yli.

Hän piti huolta venäläisistä sotavangeista, jotka olivat kodin piharakennuksessa. Katsoi surullisena, miten sotavangin katse oli maassa ja olemuksessa apatia. Valot eivät saaneet olla päällä ja jos oli ulkona, piti mennä valkoisen lakanan alle lumihankeen makaamaan. Kun kysyin, pelkäsitkö? Mummoni vastasi: ”En osannut pelätä, se oli normaalia elämää silloin, en tiennyt muusta.”

Näin se on. Me totumme niihin olosuhteisiin, missä kasvamme. Vasta myöhemmin tajuamme, että vaikka se oli normaalia, se ei ollut turvallista. Turvattomaan lapsuuteen ei tarvita sotaa. Me sodanjälkeiset sukupolvet voimme parantaa sukujen tunnetason sotatraumoja joka hetki vahvistamalla yhteyttä ja rakkautta itseemme, ja sitä kautta jakaa sitä kaikille muillekin.

Voimme opetella näyttämään tunteemme, kertomaan hyviä asioita ääneen ja näkemään kaiken sellaisessa valossa, mikä meidän hyvinvointiamme palvelee nyt. Jokaisen elämästä saisi monenlaista tarinaa kerrottua, mutta minkä tarinan sinä valitset, määrittelee pitkälti kuinka voit. On ymmärrettävää, että oman tarinan näkeminen eri valossa voi olla vaikeaa.

Millainen tarina tästä ajasta olisi voimaa tuova?

1. Aina on mahdollisuus rakastaa

Tänä itsenäisyyspäivänä oloni on hämmentynyt. Olen pohtinut paljon vapautta. En olisi uskonut näkeväni tällaista Suomea elämäni aikana. Mutta mitä tahansa voi ulkopuolellani tapahtua, ja silti päätän aina itse siitä, mitä ajatuksissani ja suhtautumistavassani tapahtuu. Se on asia, mihin voin aina vaikuttaa, jos maailma ympärillä muuttuisi kuinka.

Olisi upeaa nähdä vielä enemmän ihmisiä, jotka kohtaavat kanssaihmiset rakkaudella mielipiteestä huolimatta, ihmisinä. Se voi olla myötätuntoinen katse kassajonossa, kädenojennus apua tarvitsevalle, hyväksynnän osoitus täysin vastakkaisen linjan valinneelle, pysymistä omassa totuudessa, sydämen auki pitämistä varjojen keskellä, kauniiden sanojen sanomista, toisen kehumista, kannustamista, läsnäoloa, kuuntelemista, avun tarjoamista sairastuneelle…miljoonia tapoja osoittaa rakkautta. Me emme voi koskaan tietää onko ihminen kamppailemassa elämänsä synkimmän ajan yli, jolloin

Yksikin katse tai lause voi pelastaa toisen päivän, viikon tai koko elämän.

2. Omannäköinen elämä on aina jollain lailla mahdollista

Me ihmiset emme ole uhkia toisillemme, koitetaan muistaa se. Panostetaan hyvinvointiimme ihan aina, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai muiden mielipiteistä. Muistetaan säilyttää ilo ja kepeys elämässä raskaista maailman energioista huolimatta. Muistetaan huomioida läheisiämme ja rakastaa kaikilla tavoilla. Muistetaan se, että me ihmiset olemme yhdenvertaisia. Jokainen on arvokas mielipiteestä tai terveydentilastaan saati valinnoistaan huolimatta.

Itse haluan auttaa ihmisiä vahvistamaan itseään ja varautumaan omannäköisen elämän elämiseen ulkoisista olosuhteista ja mahdollisista rajoituksista huolimatta. Olen panostanut omaan kotiini siten, että siellä on aina hyvä olla muiden päätöksistä huolimatta. Onnellisuus voi olla joka hetki, jos näkee elämän saamisena. Etuoikeus on saada elää ja kokea kaikkea.

Meidän ei pidä, me saamme.

Jostain syystä olemme nyt kokemassa tätä maailmanaikaa. Jokainen meistä on täällä syystä. Jokainen valitsee oman tapansa elää ja tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Jokainen on ihminen, samanarvoinen ja ”ansaitsee” rakkautta. Rakkautta ei toki tarvitse ansaita, vaan se vaan on.

Voisitko sinä olla se ”kävelevä rakkaus”?

Uskallathan elää oman totuutesi mukaan, kulkea selkä suorassa omaa tietäsi keskiviivalla eteenpäin? Kun elät totuudellisesti ja rehellisesti, sinua ei haastaminen haittaa. Tiedät sydämesi ohjauksessa asioiden menevän juuri oikein, juuri kuten on tarkoitettu ja ohjaudut sinulle oikeisiin paikkoihin oikeiden ihmisten kanssa. Luottamalla elämään sinun luottamusta ei voi kukaan ikinä viedä. Jos ulkoistat luottamuksesi toisen ihmisen vastuulle, viranomaisille tai muille, sen voi joku viedä.

”Totuutta ei haittaa, että sitä kyseenalaistetaan. Valhe ei pidä itsensä haastamisesta.”

3. Fokus kiitollisuuteen

Minusta parasta Suomessa on luonto, jota rakastan. Vielä on puhtaita järviä ja paljon ravitsevia metsiä. Suomalaisissa arvostan erityisesti sellaista sisua, jossa mennään läpi vaikka harmaan kiven soturimaisesti totuudelliseksi koettujen asioiden kanssa eikä luovuteta. Kuollaan saappaat jalassa oman totuuden äärellä. Arvostan myös rehellisyyttä ja totuudellisuutta.

Rakastan myös suomalaisia saunoja ja avantouintia. Minä rakastan mummoani, joka on joutunut pienenä tyttönä tekemään osansa sen eteen, että veteraanimme saivat ruokaa ja syvän surun kohdanneita perheitä muistettiin kukilla sodan keskellä. Minä rakastan elämääni, jonka olen luonut omannäköiseksi.

Mitä rakkaus sinun sisälläsi sanoo tästä kaikesta, mitä Suomessa on meneillään?

Mitä sinä rakastat omassa elämässäsi tällä hetkellä?

Rakkaudella,

Riikka